Kyllä pärjätään, laulaa kolmevuotias poikani lähes päivittäin Risto Räppääjästä tarttunutta laulua. Pikkuhiljaa ja huomaamatta tuon laulun sanoma alkaa upota myös minun ajatusmaailmaani. Ehkä tässä kuitenkin pärjätään? Mitään isoa ei ole vialla, vaikka viime vuodet ovatkin olleet rankkoja.
Rankkoja alkoholiriippuvaisen puolisona, kahden lapsen äitinä, pienemmän infektiokierteessä pyöriessä sekä opettajana. Koirakin on matkalla sairastunut vakavasti, mutta vielä ei ole tarvinnut heittää hyvästejä. Hyvä niin.
Saat sen, mitä tarvitset, toitotetaan useassakin opuksessa. Voi hyvinkin pitää paikkaansa. Jostakin tämän elämän hullun pyörityksen alta alan löytää omaa ääntäni ja hyväksyä omituisuuksiani, joista en ehkä koskaan pääse eroon. Olen tajunnut olevani hyvin empaattinen, spontaani, intuitiivinen, ehkä räjähtäväkin. Pääni sisällä taistelevat halu miellyttää muita ja räiskyvä temperamenttini. Huomaan olevani todella herkkä epävääryyksille. Vihaan pakkoja ja luulin pitkään olevani varsinainen vastarannan kiiski. En ole kuitenkaan tarpeeksi rohkea pysyäkseni kannassani, vaan usein muutan mieltäni muiden painostuksesta. Siinäpä vasta yhdistelmä!
Uuden vuoden alku houkuttaa uusille urille. Minä olen käyttänyt useammankin yön eron ja muuton pohtimiseen. En ole varma onko unelmani paluusta kotikonnuille Pohjois-Savoon ratkaisu mihinkään ilman parisuhteessa tapahtuvaa muutosta (lue: miehen raitistumista), mutta kaipaan kovasti sukuani, erityisesti vanhempiani ja siskojani. Isovanhempani käyvät usein mielessä, meilläkään ei lienee enää montaa joulua tai juhannusta ole yhdessä vietettäväksi.
Olen ollut vuosia todella väsynyt ja usein kipeä. Painoni on noussut 8 kiloa reilussa vuodessa. Tämä pistää ajattelemaan ongelman ydintä. Pohdin sapattivapaan pitämistä: haluaisin jäädä kevääksi kotiin kolmevuotiaan kipukallen kanssa ja suoda pian kuusivuotiaallekin lyhyemmän päiväkotipäivän. Haluan kiireettömiä aamuja, päiviä ilman muiden (!!!) ongelmia (omissakin on tarpeeksi), paremmin nukuttuja öitä ja tasapainoisen olon. Annan kuitenkin päätökselle aikaa, jotten syöksy tapojeni mukaisesti suin päin suohon. Vai mitenkäs se olikaan, juurihan pari lausetta sitten kerroin hyväksyväni oudot luonteenpiirteeni ilman tarvetta muuttaa niitä :)
Mutta: Kyllä pärjätään, kyllä pärjätään, kyllä varmasti pärjätään!
Toivoin,että pärjäät. Toivon,että olet pian vahva ja valmis päätöksentekemiseen, sillä nyt ainakin tekstin mukaan voit aika huonosti. HUono vointisi vie iloa itseltläsi ja lapsistasi.
VastaaPoistaÄlä odota liian kauaa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.