the Lista

Ajattelin aluksi kirjoittaa listan onnellisista asioista elämässäni. Sitten kuitenkin törmäsin tähän P:n lähettämään ideaan, joka on kopsattu Ilonmaasta:

Tuntuuko sinusta, että olet pattitilanteessa etkä voi asioille mitään? Oletko olosuhteiden armoilla?
Et ole. Erittäin tehokas keino saada olosuhteet muuttumaan on tämä:
1. Mieti, mikä olisi haluamasi lopputulos. Onko se palkankorotus? Onko se seesteisempi perhe-elämä? Onko se unelmiesi matka, jonne et vain mielestäsi "pääse"?
2. Kirjoita 10-20 asiaa, jotka edes teoriassa voisit itse tehdä edistääksesi haluamaasi lopputulosta. Älä juutu siihen, mihin ET voi vaikuttaa, vaan keskity siihen, mihin voit. Kirjoita vain kaikki mitä tulee mieleesi ottamatta vielä kantaa, minkä aiot toteuttaa oikeasti. Esim. "Voin tulla puoli tuntia aiemmin töihin" "Voin laittaa perheelleni juhla-aterian" "Voin säästää 50 euroa/kk matkaa varten" Mielikuvitus peliin!
3. Valitse listalta 3-5 asiaa ja ala toteuttaa niitä, pienin askelin. Toimi heti!
Tulet huomaamaan, että mielikuvituksesi kasvaa ja alat löytää entistä enemmän asioita joita voit tehdä tilanteen ratkaisemiseksi. Ja kas, yllättäen et enää olekaan olosuhteiden uhri vain aktiivinen toimija - ja alat saavuttaa päämääriäsi.
Kokeilepa - et menetä mitään!

No kokeilenpa nyt pikasesti. Suotta kai näitä tänne jaan kun kukaan ei lue, mutta ovatpahan hyvässä tallessa itseäni varten.

1. Rauhallinen, tasainen perhe-elämä ilman miehen alkoholiongelmaa. Sopivasti omaa aikaa lenkkeilylle, kuntosalille, jopa koriksellekin. Energiaa lähteä lasten kanssa metsäretkille, hiihtolenkille, uimahalliin, luistelemaan, mitä vain. Välillä toivoisin, että myös mies innostuisi näistä asioista. Omasta terveydestä huolehtiminen järkevän ruokavalion ja riittävän unen avulla. Runsaasti ystävien kyläilyä, leikkihetkiä, höpöttelykavereita. Mökkeilyä, luonnossa oleilua, tervettä elämää. Muutto Pohjois-Savoon suvun pariin. Läheiset suhteet siskoihin, vanhempiin, mummoon ja muihin lähisukulaisiin.

2.-  Otan omaa aikaa vähintään kolme kertaa viikossa, jotta pääsen salille, lenkille tai ulos ystävien kanssa
- Ulkoilen päivittäin sekä lasten kanssa että itsekseni.
- Käymme kerran viikossa uimassa tms. vähän vaativampaa
- Syön 4-5 kertaa päivässä proteiini- ja kasvispitoista ruokaa. Mietin ruuat etukäteen.
- Valmistan terveellistä kotiruokaa, enkä osta jäätelöä, suklaata tai karkkia muuten kuin lauantaisin.
- Menen nukkumaan viimeistään klo 22.
- En pyörittele ongelmia öisin päässäni. Jos ne eivät kuitenkaan anna rauhaa, kirjoitan ne muistikirjaani ja käsittelen asiat päivänvalossa.
- Keskityn itseeni ja lapsiini ja luon meille rauhalliset rutiinit, joihin kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa.
- Kuuntelen, mitä sisimmässäni haluan. Kuuntelen myös lasten viestejä.
- Laitan vireille asunnon myyntiä vuoden loppuun mennessä.
- Katselen etukäteen vuokrakämppiä tulevaksi, väliaikaiseksi kodiksi. Virittelen verkkoja sukulaisten ja ystävien kautta.

Hälyttävää lienee se, että tajusin etten voi kirjoittaa mitään miestäni koskevaa kohtaan 2, sillä hän päättää itse mitä haluaa elämällään tehdä. Toisaalta huojentavaa tajuta, että voin nyt keskittyä itseeni ja lapsiin ja miettiä mikä meille on parasta.

Vielä viimeinen asia, jonka voin tehdä toimiakseni kohti tavoitetta:
- HENGITÄN SYVÄÄN

Elämässä pysyvintä on muutos

Nyt kun on vauhtiin päästy, muutoksia tapahtuu vauhdilla! Marinat on maristu ja nyt on aika toimia.

Lähtötilanne: kiva, uusi työpaikka koululla, jossa kaikki kunnossa. Ihanat työkaverit, mukavat ja taitavat oppilaat ja vihdoinkin mahdollisuus opettaa musapainotusryhmää. Kaikki kunnossa. Mutta. Ensimmäiset viikot poika sairas, sairas ja sairas. Antibiottia, babyhaleria, spiraa ja lopulta sairaalakeikka. Poissaoloja, valvottuja öitä, huolta ja hammastenkiristystä. Oli aika ruveta miettimään vaihtoehtoja.

Työterveyshoitaja mainitsi ensimmäisen kerran sanan vuorotteluvapaa. Siitä se ajatus sitten lähti itämään. Paperit liikkeelle ja se vaikein osuus: kuinka kerron asiasta töissä? Miten voi olla niin uskomaton ristiriitatilanne: en varsinaisesti halunnut jäädä vapaalle, mutta listatessani miinukset ja plussat, se tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Ja tuntuu edelleen, vaikka luopumisen suru ja ahdistus ovat olleet uskomattoman raskaita kestää.

Yksi muutos poiki muitakin: poika jää nyt kanssani kotiin (huoh!) ja tyttökään ei saanut jäädä päiväkodin eskariin. Yhdessä naapurituttujen kanssa pääsee taksikyydillä lähikoulun eskariin ja on innoissaan kun pääsee "kouluun."

Nyt siis ollaan syyslomalla, ja seuraavan kerran töihin palaan aikaisintaan syksyllä 2014. Ja missä, se on suurin kysymys. Muutto synnyinseuduille ajoittuu tähän väliin: milloin, miten ja minne, sitä ei vielä tarkasti tiedä kukaan. Jos totta puhutaan, niin minussa kytee jo muuton odotus: vaikka tiedän, että jäähyväiset tälle elämälle ovat haikeat ja vaikeat, olen niin pitkään haaveillut paluusta Pohjois-Savon sydämeen perheen ja suvun lähelle. Ihanan ukki-kullan kuolema kuukausi sitten vain lujitti päätöstä. Joku voisi vielä potkia persuuksille miestä, joka ei millään saa työnhakua alkuun... Saamatonta, sanon minä!

Uuden elämän kynnyksellä, huoritteluvapaalainen
(REPSREPS - siskon pieni kuulovirhe jäi elämään, nyt mä olen huoritteluvapaalla)